1/13/12

Nimetön

Teitä tuskin kiinnostaa lukea postauksia siitä kuinka kipee mä oon yms yms. mutta mun on pakko kirjottaa nyt, koska mua ärsyttää niin suunnattomasti tää. Mä oon tiistaista asti vaa maannu mun omassa sängyssä, kattonu televisiota, lukenu jotain, kattonu täykkäreitä tai datannut. Ruokakaan ei maistu, suu kuivuu joka viides minuutti ja mä yskin läpi yön. Viime yö oli kyllä ihmeellinen sillä mä sain oikeesti nukuttua. Heräsin vaan kerran :D ! Ja tää alkaa jo tosissaan kyllästyttää mua, ihan oikeesti. 

Mä katoin tänään mun kameraa joka on tossa pöydällä. Mä en oo päässy moneen päivään kuvaamaan. Mä kummiskin tykkään kuvata niin paljon, että oikeesti tuntu ikävältä katella sitä kameraa siin pöydällä, johon en oo ees koskenut muutamaan päivään. Pieni pölykerroskin saattanu laskeutua päälle. Mä vaan haluisin olla terve, nousta tästä sängystä ja mennä tonne ulos kuvamaan!
Mä haluisin nähä ystäviä. Mulla on niitä ikävä. Muutamien kanssa puhun koneella, mutta mitä sitten ? Se on vaan jotain virtuaalista, jotain tekstiä. Ei se oo sama asia kun kasvokkain näkeminen. Mä haluun nähä oikeesti mun ystäviä. Mä haluun pitää hauskaa niitten kanssa, nauraa, sekoilla, ja olla muuten vaan. Tässä neljän päivän aikana on tullu niin paljon kerrottavaakin jo, etten ois itekkää uskonu! Lisäks, Ellan piti tulla tänne tänäviikonloppuna, mut tää sairaus esti senkin -.-

Doente_large
Ja oikeestaan, mä haluun kouluunkin. Mielummin siellä kun täällä neljän seinän sisässä makaamassa omassa sängyssä. Nää päivät on vaan niiin tylsiä. Ja koulussa näkis sentään kavereitakin. Onhan siellä oikeestaan joskus ihan kivaakin :-) Vaikka koulua yleisesti nyt tunnutaankin tässä maailmassa vihavaan paljon. Mutta joo, ei ollu tarkotus tässä postauksessa puhua jostakin koulun vihaamisesta :D
Mä oon niin useinkin sairas, et tää alkaa jo ärsyttämään vähän enemmänkin. Kaikki sairaudet vaan pois maailmasta, niin kaikilla ois paljon parempi olla. Mä tiiän, et ehkä valitan vähästä, jos verrataan johonkin kehitysmaiden lapsiin, ja niiden sairauksiin, eikä vanhemmillakaan välttämättä ole varaa maksaa lääkkeitä. Mutta kumminkin, tää on mulle kyllä iso asia. Muut saa huidella vaikka kuinka kylmässä vaikka kuinka vähäisillä vaatteilla, mutta eivät silti tule kipeiksi. Mä taas tuun heti jos oonkin kylmässä hetken takki auki. Tai no, vaikken tekisi mitään, niin tuun kipeeksi. Tää on vaan niin turhauttavaa. Enää en kyllä aattele että "jes, saan olla koulusta pois, kivaa!" koska täähän on just päin vastaista. Ei ollenkaan kivaa. 
270967_156133661125028_131240576947670_368849_5915690_n_large
No, kaikkea ei aina saa mitä haluaa. Mä en ehkä saa sitä et mä parantuisin. Ainakaan vielä. Mutta mä toivoisin saavani. Mä vaan niiin toivon että tää kuumeilu loppuis, että voisin täysillä osallistua sunnuntaina näytelmäharkkoihin ja sitten mennä maanantaina kouluun. Kuvailla. Viettää aikaa ystävien kanssa. Tän kaiken kipeenä olon eestä. Mulle on sanottu, että lepää lepää ja vielä kerran: lepää. Silti tää kuume sitkeenä pysyttelee mulla jo parin päivän ajan vaivaisessa 37 asteessa ja silti on aivan hirvee olo. 
Huhhu. Kyllpä teki hyvää kirjottaa kaikki tuntemukset tänne :-) Mä tästä lähen kai parantelemaan itteeni lisää :D!
Tumblr_ltraqmuuuv1qzvtljo1_500_large

♥ aino

No comments:

Post a Comment

Black Heart